27.3.2017

Työhyvinvoinnista tuli sijoituskohde

Kolmella JHL:läisellä työpaikalla työhyvinvointia kohennetaan sijoittajien varoilla. Parhaimmillaan jokainen voittaa, kun työntekijät voivat hyvin, työnantaja säästää rahaa ja sijoittaja nettoaa. Miksi sama malli ei siis ole jo kaikkien käytössä?

Sairauspoissaolojen korkea määrä oli ollut pitkään huolenaiheena nurmijärveläisessä Aleksia-liikelaitoksessa, kun palvelujohtaja Anu Savander-Hämäläinen kuuli uudesta työhyvinvointiohjelmasta.

Ruoka- ja siivouspalveluita tuottava Aleksia piti kunnassa kärkisijaa sairauspoissaolomäärissä, eikä keinoja ongelman purkamiseen ollut pohdinnoista huolimatta keksitty. Nyt Savander-Hämäläinen kuitenkin innostui.

– Ajattelin, että jos vain mahdollista, ilman muuta lähdetään hankkeeseen mukaan.

Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran johdolla käynnistyneessä ohjelmassa työhyvinvointia edistetään yksityisellä rahalla. Sijoittajat kantavat taloudellisen riskin, kun taas työnantaja maksaa vain tuloksista – tässä tapauksessa vähentyneistä sairauspoissaoloista.

SIB-hankkeen ideana on, että työhyvinvointia edistetään yksityisellä rahalla.

SIB-hankkeen ideana on, että työhyvinvointia edistetään yksityisellä rahalla.

Jos poissaolot vähenevät, työnantaja maksaa sijoittajille tulospalkkion. Sijoittajien käärimien voittojen rinnalla säästöä syntyy myös työnantajalle, kun työntekijät voivat paremmin ja ovat harvemmin poissa töistä.

Työnantajille malli on tämän kaavan mukaan käytännössä riskitön. Mikäli poissaolot pysyvät ennallaan, työnantaja ei maksa mitään. Parhaassa tapauksessa mallista hyötyvät kaikki hyvinvoivista työntekijöistä voittoa tekeviin sijoittajiin.

– Kolmevuotisesta ohjelmasta on Aleksiassa takana nyt yksi, ja mukavalta vaikuttaa, Savander-Hämäläinen kertoo.

Varsinaisia tuloksia poissaolomääristä on vielä vaikea sanoa, sillä ne voivat vaihdella yhden vuoden aikana luonnostaan paljonkin.

– Mutta kyllä tämä antaa rakennetta esimiestyöhön. Tiedetään, mikä on kunkin työntekijän tilanne. Esimiesten tietoisuus henkilöstöstä lisääntyy, hän muotoilee.

Ensimmäinen kokeilu Suomessa

Sitran Suomeen lanseeraama toimintamalli kulkee maailmalla nimellä Social Impact Bond eli SIB. Suomeksi nimi kääntyy tulosperusteiseksi rahoitussopimukseksi. Siinä sijoittajat rahoittavat yhteiskunnallista hyvää edistävän toiminnan ja vastaavat taloudellisista riskeistä. Julkinen sektori maksaa vain, jos mitattavia tuloksia syntyy.

Toimintamalli on ollut käytössä vasta kymmenisen vuotta, ja lähinnä sitä on kokeiltu Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Mallia on käytetty esimerkiksi vapautuvien vankien tukemiseen ja vaikeasti työllistettävien ihmisten työllistämiseen.

Suomessa mallin ensimmäinen kokeilu on juuri työhyvinvointi-SIB, jossa on nurmijärveläisen Aleksian lisäksi mukana kaksi muutakin JHL:läistä työpaikkaa: Lounais-Suomen maistraatti ja Savon koulutuskuntayhtymä.

Työhyvinvointi-SIBissä sijoittajat rahoittavat työnantajille erilaisia työhyvinvointipalveluita terveystietojärjestelmistä henkisen hyvinvoinnin tukipalveluihin työntekijöille ja työyhteisöille. Työnantaja saa tarvitsemansa tuen ja palvelut yhdeltä luukulta, eikä mitään palveluita ole pakko ostaa hankkeen päätyttyä.

Kuka tahansa ei sijoittajaksi voinut ryhtyä, sillä minimisijoitus oli 100 000 euroa. Lisäksi tämä 100 000 euroa ei saanut muodostaa merkittävää osuutta sijoitussalkusta.

Kuka tahansa ei sijoittajaksi voinut ryhtyä, sillä minimisijoitus oli 100 000 euroa. Lisäksi tämä 100 000 euroa ei saanut muodostaa merkittävää osuutta sijoitussalkusta.

Tuloksia mitataan sairauspoissaolojen määrässä, joita on suomalaiskunnissa keskimäärin 16,7 päivää vuodessa työntekijää kohti. Esimerkiksi Aleksiassa määrä on ollut pienimmillään reilut 16 ja enimmillään 23 vuosien 2009–2014 aikana.

Kunnille poissaolot tulevat kalliiksi. Kuntien eläkevakuuttaja Kevan mukaan yhden sairauspoissaolopäivän keskihinta on työnantajalle noin 300 euroa. SIB-hankkeessa työnantaja maksaa sijoittajalle yhdestä vähentyneestä poissaolopäivästä 175 euroa ja pitää lopun säästön itsellään.

Malli on toki hyvin yksinkertaistettu, eikä se huomioi esimerkiksi työnantajakohtaisia kustannusrakenteita, myöntää hallituksen puheenjohtaja Jussi Nykänen Epiquksesta. Työhyvinvointi-SIBin hallinnoijaksi valikoitunut Epiqus on suomalainen rahastonhoitaja, jonka ydin on taloudellista tuottoa ja yhteiskunnallista hyvinvointia yhdistävässä sijoitustoiminnassa.

– Mitä yksinkertaisempi malli, sitä helpompi se on selittää kohdeorganisaatiolle ja myös sijoittajan ymmärtää, Nykänen kuitenkin perustelee.

Mukana kolme sijoittajaa

Nykäsen mukaan sijoittajat löytyivät työhyvinvointi-SIBiin helposti. Sijoittajiksi saatiin Sitran lisäksi Me-säätiö sekä yksityinen finanssisijoittaja Henri Kulvik.

Kuka tahansa ei sijoittajaksi voinut ryhtyä, sillä minimisijoitus oli 100 000 euroa. Lisäksi tämä 100 000 euroa ei saanut muodostaa merkittävää osuutta sijoitussalkusta.

– Siinä mielessä tämä ei ole rivikansalaisen sijoitusinstrumentti vielä, Jussi Nykänen toteaa.

Taloudelliset riskit tehtiin sijoittajille hyvin selväksi. Hankkeesta ulospäin viestimistä on rajattu organisaatioiden ja Epiquksen välisessä sopimuksessa, sillä tuloksista halutaan Nykäsen mukaan kertoa aina ensin sijoittajille.

Tällä hetkellä arvio on hänen mukaansa kuitenkin se, että sijoittajat voivat saada sijoituksensa takaisin ja kenties hyvin pienen voiton sille.

Sijoitusten takaisin saaminen tarkoittaisi sitä, että sairauspoissaolot vähenevät organisaatioissa jokaista työntekijää kohti yli kahdella päivällä vuodessa aloitustilanteeseen verrattuna. Työyhteisöjen toivotaan hyötyvän sitäkin enemmän.

– Kohteissa tehdään paljon työtä, jonka hyviä puolia ei saa mitattua poissaoloilla. Esimerkiksi suhteet henkilöstön ja johdon välillä paranevat. Kun organisaation työntekijät ovat tyytyväisiä, työtehokin paranee, Nykänen uskoo.

Työkyvyn ylläpitoa vai sairaanhoitoa?

Julkisen sektorin näkökulmasta taloudellisesti riskitön rahoitusmalli kuulostaa ratkaisulta moniin murheisiin. Siksi tuntuukin yllättävältä, että työhyvinvointi-SIBiin on lähtenyt vain kolme työnantajaa mukaan.

Hanketta kyllä esiteltiin sadoille julkisen sektorin organisaatioille, sanovat sekä Nykänen että vaikuttavuusinvestoinnin avainaluetta Sitrassa vetävä Mika Pyykkö. Kaikki olisivat olleet tervetulleita mukaan, Nykänen vakuuttaa.

– Olemme nähneet monta toimijaa, joilla sairauspoissaolot ovat olleet korkeita ja joilla on ollut vaikeuksia päättää, mitä asialle pitäisi tehdä. Jostain syystä sellaisten on ollut vaikeampaa lähteä hankkeeseen. Sitä logiikkaa en ymmärrä, hän ihmettelee.

Myös Pyykön mielestä ostologiikka on julkisella sektorilla tällä hetkellä outo.

Perinteisesti kunnat maksavat konsulttiyrityksille tehtyjen työtuntien mukaan tuloksista riippumatta. Sitran aiemman selvityksen perusteella työnantajat ostavat Suomessa palveluita vuosittain noin kahdella miljardilla eurolla, mutta iso osa tuloksista jää uskomusten varaan, Pyykkö sanoo.

– Erilaiset projektit näyttävät kivalta, mutta vaikutusten osalta niillä ei ole läheskään aina mitään todistusarvoa, hän toteaa.

Suurin osa työterveyshuollon kustannuksista muodostuu Pyykön mukaan jo syntyneiden ongelmien paikkailusta, vaikka lain mukaan työterveyshuollolla pitäisi edistää työ- ja toimintakykyä ja ehkäistä sairauksia.

– Kun sana työterveyshuolto sanotaan, se kääntyy kaikkien mielessä sairaanhoidoksi.

– Näyttääkin siltä, että työnantajilta löytyy rahaa sairastelusta ja poissaoloista syntyviin kustannuksiin, mutta ei näiden kustannusten ehkäisyyn, Pyykkö kärjistää.

Tukea tarpeen mukaan

Toki työhyvinvointi-SIB vaatii vaivannäköä ja työtunteja myös työnantajalta. Lisäksi organisaatioilta on kerätty aloitusmaksuna 15 euroa jokaista työntekijää kohti.

Nurmijärven Aleksia-liikelaitoksessa SIB herätti työntekijöissä sekä epäilyksiä että innostusta. Hanke alkoi henkilöstölle tehdyllä työterveyskyselyllä ja kuntotesteillä. Niiden perusteella työntekijöille valikoitui hoitopolkuja.

Tukea tarjottiin tarpeen mukaan esimerkiksi ruokailun suunnitteluun, painonhallintaan tai kunnon kohottamiseen, palvelujohtaja Anu Savander-Hämäläinen kertoo. Mihinkään tarjottuun toimintaan ei ollut pakko suostua, ja osa työntekijöistä jättäytyikin ulkopuolelle.

– Toistaiseksi kertynyt palaute on silti ollut varsin tyytyväistä, Savander-Hämäläinen sanoo.

– Projekti on nyt ollut reilut puoli vuotta liikkeellä. Ensimmäisellä kerralla kieltäytyneissä onkin nyt halukkaita mukaan lähtijöitä.

”Suitset tiukasti julkisella sektorilla”

Mutta miksi julkinen sektori tarvitsee sijoittajia ja rahastoa työhyvinvoinnin parantamiseen? Kertyvät säästöthän jäisivät kokonaan kunnille tai valtiolle, jos mukana ei olisi välikäsiä.

– Näin juuri, Pyykkö vahvistaa.

– Toivoisin, että ylimääräisiä koukkauksia ja rahastorakenteita ei tarvittaisi ja asioita tehtäisiin etupainotteisesti. Toivoisin, että kunnat eivät tarvitsisi apuja ja että ne varaisivat resursseja edistävään ja ehkäisevään toimintaan, hän sanoo.

"Yhteiskunnalliset ongelmat kasvavat kuitenkin nopeammin kuin valtion ja kuntien rahoitus. Siksi kurssin kääntäminen ongelmien hoidosta niiden ennaltaehkäisyyn tuntuu vaikealta."

”Yhteiskunnalliset ongelmat kasvavat kuitenkin nopeammin kuin valtion ja kuntien rahoitus. Siksi kurssin kääntäminen ongelmien hoidosta niiden ennaltaehkäisyyn tuntuu vaikealta.”

Yhteiskunnalliset ongelmat kasvavat kuitenkin nopeammin kuin valtion ja kuntien rahoitus, Nykänen huomauttaa. Siksi kurssin kääntäminen ongelmien hoidosta niiden ennaltaehkäisyyn tuntuu vaikealta.

Hän muistuttaa SIB-mallin riskittömyydestä julkiselle sektorille.

– Rahastoa tarvitaan, koska terveyspalveluiden tuottajille syntyy jatkuvasti kustannuksia. Teoriassa rahastoa ei tarvittaisi, jos palveluiden tuottajat kantaisivat riskin. Tähän palveluntuottajilla ei ole tasetta tai intressiä, Nykänen selittää.

Pyykkö ei näe mallissa vaaraksi, että yksityiset sijoittajat käyttäisivät hyväksi julkista sektoria ja ihmisten pahoinvointia.

– Jos mallilla saavutetaan inhimillisen hyvän lisäksi säästöjä kunnille tai valtiolle ja sijoittaja saa samalla kohtuullista tuottoa, mitä pahaa siinä on? hän kysyy.

– Kikkakolmosilla ei saavuteta pysyviä ratkaisuja. Suitset ovat tiukasti julkisella sektorilla, hän vakuuttaa.

Uusia hankkeita

Sekä Sitrassa että Epiquksessa uskotaan, että SIB-mallin käyttö yleistyy lähivuosina.

Jo nyt Suomessa on käynnistymässä kaksi muuta SIB-hanketta. Toinen tähtää lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen ja toinen maahanmuuttajien nykyistä parempaan työllistymiseen.

Nykänen on varma, että yhteiskunnallista etua ajavia sijoittajia riittää Suomen kokoisessa maassa. Hän on käynyt läpi lukuisia sijoittajia maahanmuuttajien työllistymistä edistävää hanketta varten ja huomannut yhden yhdistävän piirteen.

– Sijoittajat hakevat vaikuttavuussijoituksille pientä, mutta eivät missään tapauksessa maksimaalista tuottoa. Heillä on yhteiskunnallinen syy sijoittaa. Sijoitusten on sovittava tähän sijoittajaimagoon.

Työhyvinvointi-SIBiä on jäljellä vielä pari vuotta. Aleksian palvelujohtaja Anu Savander-Hämäläinen uskoo, että määräaikainen hanke voi jättää pysyviä muutoksia työyhteisöön. Nurmijärvellä hankkeesta saatuja oppeja halutaan laajentaa muuallekin kuntaan.

– Kyllähän me työnantajanakin hyödymme siitä, kun ihminen voi paremmin ja jaksaa paremmin myös työssä.